Toimeksianto

Komissio on nimeltään "Norjalaistamispolitiikkaa ja saamelaisten, kveenien ja norjansuomalaisten epäoikeudenmukaista kohtelua tutkiva komissio (totuus- ja sovintokomissio)".

Taustaa

Norjan viranomaiset toteuttivat 1900-luvun loppupuolelle asti toistuvasti saamelaisiin, kveeneihin ja norjansuomalaisiin kohdistuvaa politiikkaa, jonka vaikutukset näiden kulttuurille, kielelle, identiteetille ja elinoloille ovat olleet erittäin kielteisiä. Politiikkaa kutsutaan usein norjalaistamispolitiikaksi.

Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana asiaa on pyritty korjaamaan ryhtymällä toimenpiteisiin sekä oikeudellisesti että käytännössä.

Viimeisten 30 vuoden aikana erityisesti saamelaisten oikeuksia on vahvistettu monien eri lakien ja instituutioiden myötä. Vuonna 1987 astui voimaan laki Saamelaiskäräjistä ja muista saamelaisten oikeuksista (saamelaislaki), ja Saamelaiskäräjät avattiin 1989. Vuonna 1988 perustuslakiin sisällytettiin, että valtion vastuulla on turvata saamelaisten oikeus kehittää kulttuuriaan, kieltään ja yhteiskunnallista toimintaansa. Vuonna 1990 Norja ratifioi ensimmäisenä valtiona alkuperäiskansojen oikeuksia vahvistavan ILO 169 -sopimuksen. Vuoden 2005 Finnmark-lain tarkoituksena on muun muassa varmistaa, että Finnmarkin maa-alueita ja luonnonvaroja hallinnoidaan maakunnan asukkaiden parhaaksi ja erityisesti saamelaisten kulttuurin, poronhoidon, maankäytön, elinkeinojen ja yhteiskunnallisen toiminnan huomioon ottaen (§ 1). Valtio on myös esittänyt saamelaisille pahoittelunsa aiemmasta politiikastaan.

Norja liittyi vuonna 1995 Euroopan neuvoston puitesopimukseen kansallisten vähemmistöjen suojelemiseksi ja ratifioi sen vuonna 1999, minkä myötä kveenit ja norjansuomalaiset saivat Norjassa kansallisen vähemmistön aseman. Kveenin kieli tunnustettiin Norjan vähemmistökieleksi vuonna 2005.

Tämä ei poista sitä, että saamelaisten, kveenien ja norjansuomalaisten kokemat vääryydet synnyttivät haavoja, jotka yhä ovat olemassa, ja jotka edelleen vaikuttavat saamelaisten, kveenien ja norjansuomalaisten sekä valtaväestön suhteeseen.

Ajan myötä on noussut esiin toive sellaisen julkisen komission perustamisesta, jonka tarkoituksena olisi norjalaistamispolitiikan ja sen vaikutusten tutkiminen muissa maissa perustettujen vastaavien komissioiden mukaisesti. Saamelaiskäräjät on ajanut vahvasti tällaisen komission perustamista. Suurkäräjät päätti komission perustamisesta 20.6.2017, vrt. asiakirja 8:30 S (2016– 2017) ja esitys 493 S (2016–2017).

Aihe

Komission työn aiheena on Norjan viranomaisten saamelaisiin, kveeneihin ja norjansuomalaisiin kohdistama norjalaistamispolitiikka sekä sen seuraukset yksilöille, ryhmille sekä valtaväestön ja kveenien, norjansuomalaisten ja saamelaisten suhteille. Ensisijaisesti komissio kartoittaa norjalaistamispolitiikan vaikutuksia saamelaisten, kveenien ja norjansuomalaisten mahdollisuuksiin käyttää ja harjoittaa omaa kieltään, kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan. Tässä yhteydessä komission tulee myös tutkia norjalaistamispolitiikan vaikutuksia valtaväestöön, eli siihen, miten politiikka on edistänyt saamelaisten, kveenien ja norjansuomalaisten syrjinnän ja heitä koskevan epäluulon leviämistä.

Tavoitteet

Selvityksen tavoitteena on luoda perusta, jonka pohjalta voidaan tunnustaa saamelaisten, kveenien ja norjansuomalaisten kokemukset Norjan viranomaisten harjoittamasta politiikasta sekä näiden kokemusten seuraukset ryhmille ja yksilöille. Tavoitteena on saavuttaa yhteinen käsitys siitä, miten viranomaiset ja Norjan yhteiskunta ovat kohdelleet kveeni- ja saamelaisväestöä ja heidän kulttuuriaan.

Selvityksen tulee suuntautua tulevaisuuteen. Päätavoitteena on, että muodostamalla yhteisen käsityksen norjalaistamispolitiikasta ja sen seurauksista komissio luo pohjan sille, että sovinnon luominen edelleen jatkuisi saamelaisten, kveenien ja norjansuomalaisten sekä valtaväestön kesken.

Tehtävät

Komission tehtävät voidaan jakaa kolmeen osaan.

Historiallinen kartoitus

Komission tärkein tehtävä on tutkia ja kuvata Norjan viranomaisten saamelaisiin, kveeneihin ja norjansuomalaisiin kohdistamaa paikallista, alueellista ja valtakunnallista politiikkaa ja toimintaa noin vuodesta 1800 tähän päivään asti. Komissio voi tutkia myös varhaisempaa historiaa, mikäli se on aiheellista. Komission tulee tutkia ja dokumentoida politiikan taustalla vaikuttaneita ideologioita ja tavoitteita, politiikan toteuttamiseksi käyttöön otettuja keinoja sekä politiikan vaikutuksia yksilöihin ja ryhmiin. Mikäli komission mielestä jonkin aiheen tutkiminen on erityisen tärkeää, sitä voidaan korostaa muihin aiheisiin verrattuna. Komission tulee erityisesti arvioida koululaitoksen merkitystä, mutta tutkimuksiin on sisällytettävä myös muun muassa uskonnolliset, akateemiset, kulttuuriset ja sosiaaliset instituutiot sekä eri organisaatioiden toiminta.

Komission tulee ottaa huomioon ryhmien sisäinen moninaisuus sekä ryhmien väliset erot. Saamelaisia, kveenejä ja norjansuomalaisia eivät ole koskeneet täysin samat ideologiset perustelut tai käytännön politiikka, ja eroja on ollut myös ryhmien sisällä. Tähän liittyvät myös maantieteelliset erot. Aiemmat tutkimustulokset viittaavat esimerkiksi siihen, että rajaseutujen kveeni-, norjansuomalais- ja saamelaisvähemmistöryhmiin on kohdistunut voimakkaampia poliittisia toimenpiteitä kuin muihin, muun muassa turvallisuuspoliittisista syistä. Komission tulee työssään tiedostaa, että motiivit, ideologiset vaikuttimet sekä konkreettiset käytännön toimet ja vaikutukset ovat voineet olla erilaisia eri ryhmissä ja että eroja on saattanut esiintyä myös ryhmien sisällä, esimerkiksi sukupuolesta johtuen.

Komission tulee myös tutkia, miten norjalaistamispolitiikka on vaikuttanut valtaväestön käsitykseen saamelaisista, kveeneistä ja norjansuomalaisista sekä näiden ryhmien omaan käsitykseen kulttuuristaan, kielestään ja kansastaan. Vastaavasti komission tulee tarkastella norjalaistamispolitiikan vaikutuksia niiden oikeudellisten tai käytännön toimenpiteiden valossa, joita on tehty vaikutusten korjaamiseksi tai ehkäisemiseksi. Komission tulee arvioida eri ryhmiin kohdistuneita toimenpiteitä.

Komission tulee mahdollistaa, että yksittäiset ihmiset voivat jakaa henkilökohtaisia kokemuksiaan ja elämäntarinoitaan sekä kertoa henkilökohtaisesti kokemistaan tai heidän läheisiinsä kohdistetuista vääryyksistä ja niiden vaikutuksesta omaan tai heidän läheistensä elämäntilanteeseen.

Norjalaistamispolitiikan nykyvaikutusten tutkiminen

Sen lisäksi, että komissio kartoittaa historiallista kehitystä ja historiallisia kokemuksia, sen tulee tutkia norjalaistamispolitiikan jälkivaikutuksia nykypäivään, ennen kaikkea saamen, kveenin ja suomen kieleen ja kulttuuriin nyky-yhteiskunnassa sekä norjalaistamispolitiikan materiaalisiin, sosiaalisiin, terveydellisiin ja identiteettiin liittyviin jälkivaikutuksiin niin kokonaisten väestöryhmien kohdalla kuin yksilötasolla. Komission on lisäksi tarkasteltava norjalaistamispolitiikan vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan, esimerkiksi vihapuheen tai syrjinnän muodossa.

Sovintoa edistävien toimien ehdottaminen

Komission tulee esittää toimenpide-ehdotuksia valtaväestön ja vähemmistöjen tasavertaisuuden edistämiseksi sekä ehdotuksia, miten nyky-yhteiskunnassa voitaisiin lisätä tiedottamista ja yleistä tietoisuutta saamelaisten, kveenien ja norjansuomalaisten historiasta ja kulttuurista. Tällaisilla toimenpiteillä voidaan esimerkiksi edistää saamen, kveenin ja suomen kieltä ja kulttuuria tai lisätä valtaväestön keskuudessa tietoisuutta norjalaistamispolitiikasta ja sen vaikutuksista. Tässä yhteydessä komission on luontevaa arvioida myös jo käynnissä olevia sovintoa edistäviä toimia.

Komission työn päätavoitteena on rakentaa yhteistä käsitystä menneisyydestämme sekä laajentaa tietoa yhteisestä historiastamme, joten komission on loppuraportin laatimisen lisäksi löydettävä omia tapoja välittää hankittua tietoa. Tietoa voidaan välittää digitaalisten viestimien tai internetin kautta, yhteistyössä perinteisten joukkoviestinten kanssa tai muiden tarkoituksiin sopivien kanavien kautta.

Menetelmät

Komission tulee pyrkiä järjestelmälliseen ja tiiviiseen yhteistyöhön asianomaisten tahojen ja organisaatioiden kanssa, niin että ne otetaan mukaan ja niitä kuullaan työn eri vaiheissa. Tätä varten komission tulee harkita yhden tai useamman viiteryhmän tai vastaavan yhteistyöfoorumin perustamista, ja näiden tulee koostua mainittujen tahojen ja organisaatioiden edustajista.

Komission tulee käyttää sekä kirjallisia että suullisia lähteitä. Tarvittaessa komission tulee käyttää tulkkeja keskustellessaan tiedonjakajien kanssa. Voi myös olla hyödyllistä antaa tiedonjakajien kertoa tarinansa muiden ilmaisumuotojen avulla. Näin varmistetaan, että ryhmiä kuullaan mahdollisimman laajalti.

Komission lähtökohtana tulee olla aiheesta jo olemassa oleva tutkimustieto, ja komission tulee perustaa esityksensä pääasiassa sille. Mikäli komissio havaitsee aukkoja tutkimustiedossa, se voi joko itse tai yhteistyökumppaneiden avulla tutkia arkistoja tai muita kyseeseen tulevia lähdeaineistoja kartoittaakseen, kuvatakseen ja dokumentoidakseen tiettyjä teemoja. Komissio voi myös ehdottaa jatkotutkimuksia komission tavoitteiden saavuttamiseksi.

Komission tulee kerätä yksilöiltä ja ryhmiltä näiden omia kokemuksia norjalaistamispolitiikasta muun muassa järjestämällä kokouksia tai haastatteluja ja antamalla yksilöille mahdollisuuden toimittaa kertomuksensa kirjallisessa, äänitetyssä, videoidussa tai muussa soveltuvassa muodossa. Pätevät yhteistyökumppanit esimerkiksi tutkimuslaitoksissa, paikallisympäristöissä tai vastaavissa voivat kerätä nämä kertomukset kokonaan tai osittain. Näin komission työn lähtökohtana on ryhmien oma käsitys omasta menneisyydestään.

Vastaavaa kartoitusta tehdään tai suunnitellaan myös Suomessa ja Ruotsissa. Komissiota kannustetaan pitämään mielessä pohjoismainen näkökulma ja hakeutumaan yhteistyöhön kollegojensa kanssa muissa Pohjoismaissa.

Kerätty aineisto luovutetaan arkistolaitokselle (Arkivverket), kun komissio on saanut työnsä päätökseen. Aineisto sisältää väistämättä arkaluonteisia henkilötietoja, joten käsittelyssä tulee huolehtia riittävästä henkilötietosuojasta. Lisäksi aineisto on erittäin arvokasta tutkijoille myös myöhemmin, ja se on luovutettava tutkimuskäyttöön myös vastaisuudessa. Näin ollen komission arkistoille on asetettava rajoituksia, ja sen käytölle on laadittava säännöt sen varmistamiseksi, että aineisto luovutetaan vain sellaisten tutkijoiden käyttöön, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan vakiintuneita eettisiä ohjeita ja jotka vaalivat tyydyttävällä tavalla yksityishenkilöiden oikeutta yksityisyydensuojaan.

Komissiota kannustetaan toimimaan siten, että selvityksen aikana voidaan tehdä seurantatutkimusta.

Puite-ehdot

Komission työhön tarvittavat varat myönnetään valtion budjetista.

Komissiolla tulee olla oma sihteeristö.

Viranomaisten ja muiden julkisen vallan puolesta toimivien tahojen tulee auttaa komissiota hoitamaan sen toimeksiannon edellyttämiä tehtäviä.

Komission tulee saattaa työnsä päätökseen 1.9.2022 mennessä ja toimittaa raporttinsa Suurkäräjien (Stortinget) puheenjohtajistolle.

Komissio voi antaa myös väliraportteja työn aikana, mikäli se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.